Tämä jutun on kirjoittanu Heikki Tapola
s/y Britney. Suurkiitokset hänelle
tästä valaisevasta jutusta miten he laminoivat umpeen vanhan läpivientireiän.
"Projekti läpivienti"
Alkusanat:
|
Reikä
|
WC-projektin yhteydessä mereentyhjennys poistettiin ja pöntön sisältö
jatkossa ohjataan vain septitankkiin. Vanha läpivienti jäi siis
työttömäksi ja tarkoituksena oli kääntää hana kiinni ja laittaa tulppa
päähän. No eipä se niin helposti sitten onnistunutkaan. Aika, vesi ja
jätökset olivat tehneet tehtävänsä. Hana ei mennyt kiinni. Mikään kierre
ei suostunut aukeamaan suosiolla. Laitettiin Rost Offia, lisää ja lisää.
Sitten väännettiin, ja kuinka ollakkaan hana liikahti, tosin siten että
läpivienti pyörähti rungossa...
Hieman aikaa sanoja lennätellessä todettiin että ei kai siinä muu auta kun
irroittaa koko läpivienti rälläkän kanssa ja laminoida syntynyt reikä
umpeen.
Työn kulku:
Homman hoitamiseen tarvitaan siis lasikuituvälineet. Laitetaan nyt sitten
infoksi tarvikelista heillekin, joille homma ei ihan tuttua ole.
- Lasikuitumattoa
- Hartsia
- Kovettajaa
- Pensseli
- Rissa (vähän kuin maalitela, mutta metallinen)
- Asetonia reilusti (Astiassa välineiden pesuun)
- Kumihanskat & haalarit
Ensimäisenä rällaköin veneen kylkeä ohuemmaksi noin pizzan kokoiselta
alueelta.(Reikää lähellä syvempi kuin reunoilla) Tämä siksi että saamme
laminoitua uuden kuidun vanhaan kuituun suuremmalle kosketuspinta-alalle
kuitenkin siten että kylkeen ei muodostu mitään "paukuraa".
Veneen sisäpuolelle asetin levyn palasen reiän kohdalle. Levyn päälle asetin
reilusti painoa, jotta rissaus onnistuu levyä vasten. Levyn ja veneen väliin
laitoin muovia, jotta levy ei jäisi lasikuituun kiinni (muoviin lasikuitu ei
tartu helposti).
Aivan ensimmäisenä on syytä levittää hartsia veneen kylkeen. Tämän jälkeen
ei muuta kuin asettamaan kuitua reiän päälle, ja sitten kostuttamaan kuitu
läpikotaisin hartsilla. On tärkeää että koko kuitu kastuu läpikotaisin,
ts. kuitu muuttuu täysin hartsin väriseksi ja yhtään vaaleata kohtaa ei jää.
Aloitin pienillä kuidun palasilla, sellaisilla joiden koko on
hieman reikää suurempi. Sitten päälle isompaa palaa. Noin 3-4 kerrosta
kerrallaan, sitten rissaamaan. Eli rissatessa telataan tehtyä kuitua
voimalla ja pyritään saamaan kaikki ilma kerrosten välistä pois.
Rissatessa kuidun päälle nousee selkeäs hartsikerros. Rissauksen ansiosta
kuidusta saadaan tukevampaa ja tiivimpää.
Tämän jälkeen pidin tauon ja odottelin että ensimmäinen lasikuitu
kovettuu. Sen jälkeen ei sitten muuta kuin toistamaan operaatio niin monta
kertaa kunnes tuntuu että lasikuitua alkaa olemaan riittävän paksusti kyljessä.
Laitoin myös yhden erän kuitua veneen sisäpuolelle ihan varmuuden vuoksi,
jotta mieleni tuli hyväksi ja "varmistin" näin että uusi kuitu on paksumpaa
kuin alkuperäinen ja täten vähintään yhtä kestävää.
|
Pakkelia
|
Seuraavana vaiheena oli paklaaminen. Jos ennen paklausta tuntuu siltä että
kuitua on tullut laitettua enemmän kuin riittävästi ja möykky
kylkeen on syntynyt niin sitten vain vähän hiomaan isompia vuoria pois...
Paklaus onkin taas oma taiteenlajinsa, eipä kai siihen muuta konstia kun
yritttää vaan saada tasaisen pinnan, hioo, paklaa, hioo, paklaa, hioo...
Ja sitten kun tulos tyydyttää niin maalit päälle. Itse vedimme primerin &
myrkyn pakkelin päälle. Jälkikäteen kun miettii niin ehkä primer olisi ollut
syytä vetää myös pakkelin alle (lasikuituun).
Loppukaneetti
Omasta projektista on kuvia katsottavana
WC-albumissa.
Täytyy kyllä sanoa että olen tyytyväinen lopputulokseen ja uskoisin että
ratkaisu lähteä tekemään uutta kuitua hanan sulkemisen & tulppauksen sijaan
oli oikea. On turha läpivienti aina jonkinmoinen riski veneen pohjassa.
Lasikuidun ammattilaiset varmasti voinevat kommentoida kuinka hommat voisi
tehdä paremmin...
Heikki, s/y Britney, 30.5 2003
|